7 syytä miksi kannattaa palkata kokemusta ja näyttöjä kerryttänyt henkilö

Digitaitojen lisäksi työelämässä tarvitaan myös humanismia ja ymmärrystä, miten ihmisten kanssa toimitaan.

Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto, Helsingin Sanomat uutisoi viime vuonna. Kun on valmistunut opinnoista ja astuu työelämän kyytiin, imu on kieltämättä kova.

Nuorten työntekijöiden mielenterveysongelmat ja jaksaminen on monitasoinen vyyhti, mutta onko uupuminen 2000-luvun ilmiö? Mentiinkö ennen töihin pää kainalossa ja hammasta purren sairauslomia kaihtaen? Jos ei muuta, niin asiaa voi ainakin pohtia.

Mediassa on kirjoitettu paljon yli 50-vuotiaiden palkkaamisesta. Muun muassa toimittaja Saska Saarikoski pohti aihetta HS:n kolumnissaan viime lokakuussa. Työkykyisen ja -haluisen kuuluu olla työssä.

Työnantajien ei kannattaisi ohittaa rekrytoinneissaan kokeneita hakijoita. Henkilöitä, joilla on taitojen lisäksi myös maalaisjärkeä ja perstuntumaa.

Teknologian muutokset ja digitaalisuus on sorvannut yhteiskuntaa dramaattisesti 2010-luvulla, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander, 59, kirjoitti Hufvudstadsbladetissa joulukuun viimeisenä päivänä. Mihin tämä muutos lopulta johtaa, sen aika näyttää.

Yrityselämässä päättäjinä on paljon kolmekymppisiä, jotka luovat työpaikoille systeemit. Parhaimpaan tulokseen päästään, kun yrityksessä on intoa ja kokemusta. Digitaaliset sovellukset ovat vain mekaniikkaa ja lähes kaikkien opittavissa. Työelämässä tarvitaan myös kykyä ja halua ymmärtää, millä tavoin ihmiset toimivat.

Minkä takia kannattaa palkata myös keski-ikäisiä ja vanhempia työntekijöitä? Jo vuonna 2016 julkaistussa Naisen 9 työelämää -kirjassa (Kirjapaja) avattiin työelämän myllerrystä. Muun muassa kansanedustaja Pia Kauma (kok), mainosalalla pitkän uran tehnyt ja palkittu luova johtaja Leena Periaho, salaattibaariketju Picadelin toimitusjohtaja Nina Westerberg, akateemisesta maailmasta toimittajaksi vaihtanut Marjukka Puolakka ja liike-elämän vastuullisissa johtotehtävissä uraa luonut Teija Andersen kertovat omilla esimerkeillään, millaista kapasiteettia ja venymisen taitoa tarvitaan pysyäkseen työelämän kyydissä mukana. Naiset eivät ole lannistuneet paineiden alla.

Entä ne syyt, miksi kannattaa palkata myös kokemusta ja näkemystä. Niitä on paljon. Tässä muutama:

1.Keski-ikäiset ovat malttaneet kerryttää kokemusta ja vaatimuksia vaativimpiin tehtäviin. He eivät ole liian vauhdikkaita. Jos on ollut jossain tehtävässä puoli vuotta, ei ole saanut vielä mitään aikaiseksi.

2. Vanhemmat työntekijät eivät halua keikauttaa venettä edistääkseen yrityksessä vain omia asioitaan.

3. Kokeneemmat työntekijät osaavat paremmin hallita tunteitaan ja käsitellä pettymyksiä, joita tulee kaikkien eteen matkan varrella. He ovat oppineet hallitsemaan itsensä, eivätkä saa työpaikoilla itkukohtauksia, joista työkaverit joutuvat kärsimään.

4. Kokemus tuo ymmärrystä ja taitoa pitää erilaiset tilanteet kurissa yhteisen edun nimissä.

5. He eivät kilpaile kollegoiden kanssa niin rajusti, että tuhoaisivat siinä sivussa työyhteisöä.

6. Nuoret eivät välttämättä aina sopeudu työyhteisön kuvioihin. Heille voidaan antaa lupa olla ilkeitä, ”koska se vain nyt on sellainen”.

7. Kokeneemmat työntekijät eivät ole ehdottomia ja liian suoraviivaisia. Nuoremmat haluavat päästä lopputulokseen heti. Vanhemmat näkevät paremmin kompromissien paikat ja malttavat odottaa ratkaisua kahden viikon päähän.

Työelämässä voi pärjätä myös jeesuksenaikaisella puhelimella, mistä kirjoittaja sai tietää sijoitusammattilaisten kanssa käymissään päivälliskeskusteluissa viime marraskuussa.

Osa nuorista uupuu työelämän kovassa tahdissa. Toisaalta osalle nuorista työ ei ole enää ”se” juttu. Monille keski-ikäisille työ on ja on ollut todella tärkeä asia, johon suhtaudutaan vakavasti ja kunnianhimoisesti. Nuorempienkin rekrytoijien olisi hyödyllistä sisäistää kokemuksen tuomat edut yritykselle.

Yhdysvaltalainen muotisuunnittelija Diane von Furstenberg täytti 73 vuotta 31.12.2019. 1970-luvulla kuuluisan kietaisumekon suunnitellut ja muotiyrityksensä perustanut von Furstenberg sanoi syntymäpäivänään: ”Olen jo keski-ikäinen ja saavuttanut hitusen viisautta ja kokemusta, mutta tiedän vieläkin niin vähän. Uskon, että minulla on vielä paljon edessä mukavia asioita ja sellaisia, jotka kehittävät.”

Kirjoittajan mielestä työ on paljon enemmän kuin palkka.

Ministeri Maria Ohisalo, toivottavasti oma ideologianne ei mene objektiivisuuden edelle

Ministeri Maria Ohisalo ja hänen puolisonsa ovat menneet naimisiin. Kuva Ohisalon Instagram-tililtä.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kertoi 31.12. menneensä naimisiin puolisonsa Miika Johanssonin kanssa. Keskisuomalainen tarttui uutiseen pohtien aiheellisesti, oliko ministerin julkinen ilmoitus kaupallinen.

Ministeri Ohisalo julkaisi henkilökohtaiseen elämäänsä liittyvän uutisen yhteydessä myös hääjärjestelyihin liittyvät tahot.

Maria Ohisalo kertoi Twitter-tilillään julkaistun uutisen yhteydessä myös vaatetukseen ja muihin hääjärjestelyihin liittyvät tahot.

Suomen kansalaiset odottavat ministereiden olevan objektiivisia ja edistävän viran hoidossaan koko maan asioita neutraalisti. Kansainväliset supertähdet ja Hollywoodin eturivin näyttelijät kertovat usein julkaisuissaan vaatteistaan ja asusteistaan, mutta sisäministerin ei odoteta Suomessa edistävän minkään liikeyrityksen toimintaa. Sisäministerin tontille kuuluvat kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat kuten muun muassa poliisi, salainen poliisi, rajavartiolaitos ja mahdolliset terrorismin vastaiset erikoisjoukot.

Maria Ohisalo vastasi uudenvuodenpäivänä 1.1.2020 Keskisuomalaisen esittämään uskottavuusongelmaan.

-Halusimme osoittaa kiitollisuutamme, ministeri kommentoi Keskisuomalaiselle.

Vuonna 2018 Ilta-Sanomien mukaan yli 80 000 euroa tienannut ja ministerin pestillään tulonsa kaksinkertaistaneen Ohisalon ei tarvitse, eikä missään nimessä pidä osoittaa bloggareiden tapaan kiitollisuuttaan millekään taholle. Ministerillä täytyy olla varaa hankkia henkilökohtaiseen elämäänsä liittyvät hankinnat omalla lompakollaan ilman julkisuutta.

Osa pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen johtoviisikosta on rikkonut ministereiden perinteisiä käyttäytymissääntöjä. Pahinta on se, että he eivät vaikuta tietävän sitä itse. Osa ministereistä pitää yllä sosiaalisen median tilejään kuin muutkin kolmikymppiset. Olisi suotavaa, että ministereiden avustajakaartiin palkattaisiin myös työelämässä kokemusta ja näyttöjä kerryttänyttä porukkaa.

Sisäministeri Ohisalo ei ole osoittanut kiitollisuuttaan vain vaate-, -asuste-, viestintä- ja kauneudenhoitoalan yritysten suuntaan, vaan markkinoinut myös suomalaista elintarvikealan yritystä Verso Food Oy:tä.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) julkaisi joulukuussa Instagram-tarinoissaan (Instagram Stories) olevansa kasvissyöjä ja kannattavansa Verso Foodia.

Ohisalo on kertonut kannattavansa Beanit-markkinointinimellä toimivaa kauhavalaista elintarvikeyritystä Verso Foodia, joka on tehnyt vuodesta 2015 lähtien pelkkää tappiota. Vuonna 2018 yrityksen liikevaihto oli 5,5 miljoonaa euroa ja tappiota tuli vähän yli miljoona euroa.

Kun katsoo Ylen ja kirjailija Jari Tervon Koivisto – arvoituksellinen presidentti -dokumenttisarjaa, ei voi kun ihailla edesmenneen presidenttimme Mauno Koiviston laaja-alaista sivistystä, pelisilmää, luonteenlujuutta ja vastuunkantoa Suomen asioista.

Osalla nykyministereistämme ei ole vastaavanlaista henkistä pääomaa, koska heiltä puuttuu kokemusta. Jotta ymmärtää nykyhetkeä, pitää tuntea myös menneisyys. Voidakseen kehittää uutta vanhan päälle, on tunnettava myös historiaa.

Suomi on hyvinvointivaltio, jossa ihmiset eivät joudu asumaan kaduilla. Meillä ei ole tällä hetkellä todellista hätää. Ministereiden ei pitäisi siksi tarttua lillukanvarsiin, eikä tehdä ongelmia tyhjästä kuten ruokavaliosta. Biokemistitkin tietävät, että ruoka-aineiden imeytyminen on yksilöllistä.

Maria Ohisalo kertoi seikkaperäisesti itsensä ja puolisonsa itsenäisyyspäivän Linnan juhlien pukeutumisesta sosiaalisessa mediassa. Ministeri mainitsi myös kuvauspaikan muotilehtien tapaan.
Ministeri Ohisalo esitteli seikkaperäisesti itsenäisyyspäivän Linnan juhlien juhlatamineet myös puolisonsa osalta.

Vihreiden puheenjohtaja on kertonut pohtineensa myös palomies-ammattinimikettä, minkä muuttamista Palomiesliiton johtaja Kim Nikula epäilee.

Palomiesliitto kertoo verkkosivuillaan, että pelastajatutkinnon suorittaneita naisia on 10 ja heistä yksi on suorittanut myös alipäällystökurssin. Valmistuneista naisista kahdeksan työskentelee edelleen alalla.

Liiton mukaan ensimmäinen pelastajaksi valmistunut nainen valmistui vuonna 1995. Ainoa alipäällystökurssin suorittanut nainen on kurssilta vuonna 2011, ja toimii ylipalomiehenä Etelä-Savon pelastuslaitoksella.

Eduskunta ja Suomen ministerit ovat parhaillaan istuntotauolla. Suomi odottaa malttamattomasti, mitä hallitus sen johtoviisikon kipparoimana tulevat saamaan aikaan yhteiskunnan keskeisissä kysymyksissä kuten työllisyydessä.

Kansalaiset odottavat, että ministerit tekevät heidän arvolleen sopivia asioita.

Kirjoittajan mielestä parhaimmat muotijutut ovat nykyisin talouslehdissä kuten Financial Timesissa.


Pääministeri Sanna Marin, nuori ikä ei haittaa, mutta entä porukan kokemuksen tai tilannetajun puute?

Hallituksen johtoviisikko: Vasemmalta Li Andersson, Katri Kulmuni, pääministeri Sanna Marin, Anna-Maja Henriksson ja Maria Ohisalo. Kuva: Valtioneuvoston Instagram-tililtä.

Vasemmistojohtaja Sanna Marin (sd) kipparoi poliittisen kriisin seurauksena hallituksen johtoviisikkoa. Tamperelainen 34-vuotias pääministeri on herättänyt ihastusta myös maailmalla. Vaikka Marin on saanut nostetta, osa äänestäjistä toivoo tällekin hallitukselle lyhyttä ikää.

Hallituksen kvintetistä neljä on kolmekymppisiä naisia. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r), 55, edustaa tässä porukassa kokemusta valtioneuvoston jäsenenä.

Diplomiekonomi ja yrittäjä Lenita Airisto, 82, on aikoinaan todennut, että naiset pärjäävät työelämän huipulla vain ammattitaidolla. Ja jos he toimivat liike-elämässä, naisten on hallittava myös numerot.

Suomessa ministereiden odotetaan olevan älykkäitä ja käyttäytyvän sivistyneesti. Valtakunnan kaapin päällä asioita ja tilanteita on kyettävä analysoimaan kylmän viileästi.

Opetusministeri Li Andersson (vas) julkaisi 22.12. Instagram-tilillään kuvan saatetekstillä ”lomakausi on alkanut”.
Li Andersson vaikuttaa olevan viehättynyt omista kasvokuvistaan, sillä ministeri julkaisi itsestään kuvan toivottaen ihanaa ja levollista joulua. Opetusministeri kertoi Instagramissa viettävänsä vapaapäivät muun muassa kirja kädessä.

Työelämässä taidot ratkaisevat. Pitää osata hommat. Ei ole ihme, jos osaa äänestäjistä epäilyttää nuoret ministerit. Asioista pitää voida sanoa, mutta ensin on mietittävä missä, miten ja kenelle niitä voi esittää. Instagram-äänestykset eivät kuulu valtiojohdolle. Myös ministereiden jakamat kuvat voivat tipauttaa heidät tavallisten kansalaisten tasolle.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksessa on 19 ministeriä, joista 12 on naisia ja seitsemän miehiä. Valtioneuvoston julkaisemasta kuvasta puuttuvat Anna-Maja Henriksson, Antti Kaikkonen, Tytti Tuppurainen ja Timo Harakka.

Monet kolmekymppiset menevät työpaikoilla vauhdilla eteenpäin. Jopa liian innokkaasti. Osa nuorista ei ole vielä ehtinyt oppia hallitsemaan tunteitaan ja pettymyksiään, mistä heidän kollegat joutuvat kärsimään. Kokemus tuo ymmärrystä myös siihen, että yhteisen edun nimissä itsensä ja erilaiset tilanteet on pidettävä kurissa.

Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että ministerit toimivat harkiten. Ministeri ei voi olla somejulkkis. Instagram ei ole valtiomiesten ja -naisten kanava viestiä asioista. Ei tarvitse olla jäykkä, mutta jos ministerillä ei ole tähdellistä asiaa, silloin ei kannata julkaista mitään.

Kirjoittaja on seisonut helsinkiläisen tavaratalon kassalla ja rakentanut myös tunnetun ostospyhätön hedelmäosastolla omenoista pyramideja.

HSL, tarvitsetteko apua Helsingin bussiliikenteen asiakkaiden hanskaamisessa?

HSL:n busseissa kuljettajan kopin takana oleviin ensimmäisiin penkkeihin ei kannata yrittää vetäytyä omaan rauhaan. Selän taakse jäävä neljän hengen istuinryhmä vetää luonnollisesti puoleensa erilaisia keskusteluryhmiä.

Usein jo bussipysäkillä havaitsee, että kyytiin on nousemassa matkustamista häiritseviä ihmisiä. Arveluttavasti käyttäytyviä matkustajia voi yrittää vältellä nousemalla kyytiin viimeisenä ja istumalla kauas heistä. Tämä kuitenkin toimii harvoin. Pullantuoksuiselta vaikuttava isovanhempi voi olla se kaikkein pahin. Milloin ihmeessä julkisista liikennevälineistä on tullut ihmisten olohuoneita?

HSL (Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymä) vastaa joukkoliikenteen järjestämisestä muun muassa Helsingissä. Putiikista ei ole mitään huomauttamista. Päinvastoin. Kyseessä on suuren mittaluokan paletti, jonka pyörittäminen edellyttää kovan luokan tekijöitä. Myös HSL:n bussinkuljettajat ansaitsevat vähintäänkin kiitokset. On ihme, kuinka he jaksavat päivittäistä sirkusta.

Autoilijoita yritetään työntää pois Helsingin keskustan alueelta. Myös poliittisella ohjauksella. Kuntapäättäjien pitäisi tarkastella asioita eri näkökulmista. He voisivat yhtä lailla harkita ”bussit pois keskustasta” -mallia, koska Helsingissä kaikkein parhaimmat veronmaksajat liikkuvat omilla autoillaan.

HSL:n käyttäjäystävällisellä sovelluksella välttyy pulaamasta kosketusnäytöllisten lukijalaitteiden kanssa.

Julkinen liikenne on niin mukavaa -ajattelu on todellisuudessa pienen piirin kuvio. Suurin osa liikkuisi Helsingissä muilla kyydeillä, jos voisivat.

Julkisissa liikennevälineissä pitäisi kyetä selviytymään ilman kuulokkeita. Vanhemmat matkustajat, jotka ovat useimmiten naisia, hoitavat kyydissä henkilökohtaiset puhelut pitkän kaavan mukaan ja suureen ääneen. Jos heiltä kysyy ystävällisesti, voisivatko he puhua vähän hiljempaa, vastaus on usein ”kuulen niin huonosti”. Heillä ei käy mielessä, että muut matkustajat eivät halua kuunnella näitä keskusteluita.

Osa matkustajista käyttää julkisia liikennevälineitä olohuoneenaan. Niissä syödään ja juodaan omia eväitä kielloista huolimatta. Aamukahdeksalta täydessä liikennevälineessä myös katsotaan ja kuunnellaan puhelimista ohjelmia täydellä äänentoistolla ilman kuulokkeita. Jos heiltä käy kysymässä, voisiko ääntä pienentää tai ottaa kuulokkeet käyttöön, on suuri vaara saada oikeasta tai vasemmasta suorasta.

HSL on tarttunut ansiokkaasti kaikenlaisen syrjinnän kitkemiseen liikennevälineissään. Kirjoittaja kaipaisi myös ”annetaan rauha kanssamatkustajille” -muistutuksia.

Julkinen bussiliikenne Helsingissä on myös paikoin tehotonta. Kantakaupungin ja sen läheisyydessä kahdeksan kilometrin matkaan voi pahimmillaan mennä 45 minuuttia. Bussien keskinopeus on tietyillä reittiosuuksilla alle 20 kilometriä tunnissa. Hevoskyydilläkin pääsisi nopeammin.

Lopuksi vielä, miten välttyä helsinkiläisessä bussissa mielenrauhaa järkyttäviltä kanssamatkustajilta? Menemällä istumaan alakouluikäisen läheisyyteen. He osaavat käyttäytyä parhaiten. Nämä tulevaisuuden toivot istuvat kaikessa rauhassa ja lähettelevät korkeintaan Whatsapp-viestejä.

Helsinkiläinen kirjoittaja toivoo joululahjaksi avaimet baijerilaisella kokoonpanotehtaalla valmistettuun henkilöautoon.

Patrick Lagus hyödyntää Strauss-konserteissa myös vanhoja kouluoppejaan

Patrick Lagus on luonut loppiaiskonserteista tutun ja turvallisen konseptin, mutta samalla myös julkkistapahtuman, jonne tullaan näyttäytymään. Kuva Atte Kajova.

Kun nousee Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon pääportaita ylös ja astuu kokolattiamatolle, kiire katoaa. Konserttisalin lämpiössä on jotain maagista ja rauhoittavaa.

Loppiaisena tila muuttuu erityisen juhlavaksi. Silmänruokaa tarjoavat tyylikkäästi pukeutunut yleisö, samppanjabaarit ja näyttävät kukkasomisteet. Paikalla olevat 1 700 ihmistä tekevät tapahtumasta juhlan. He ovat tulleet nauttimaan ja viihtymään Strauss-konserttiin, josta on tullut helsinkiläinen traditio.

Patrick Lagus on tammikuussa 20 vuotta täyttävän tapahtuman isä. Menestyksen takana on tarkka vainu, miten saada yleisö viihtymään. Yleisöystävällinen klassinen musiikki, taitavat soittajat ja tasokas laulajakaarti eivät yksistään takaa suosiota.

Klassisen musiikin tapahtumassa on yhdistetty suomalainen ja ruotsinkielinen kulttuuri, seurapiirit ja viihtyminen.

-Se on kuin ranskalainen bouillabaisse-keitto. Kaikkia mausteita on käytetty. Toki tapahtumassa pitää olla aina tietyt samat vanhat jutut, koska ihmiset tykkäävät traditioista. Mutta aina on myös jotain uutta, Patrick Lagus kertoo.

Osa ihmisistä ostaa liput lähtiessään seuraavaan konserttiin vuoden päähän. Lagus on onnistunut säilyttämään Strauss-konsertit kovassa kilpailussa ihmisten ajasta. Kärjessä on syvällinen asiakasymmärrys ja kokemuksen kautta tullut näppituntuma, mistä palikoista hyvä tapahtuma rakennetaan.

-Säännöllisiä konserttivieraita on paljon. Sen parempaa kiitosta ei voi saada. Teemme konsertit yleisön ehdoilla. Ajattelemme koko ajan, miten yleisö viihtyy. Ja jos he viihtyvät, siitä tulee heille traditio.

-Meille on tärkeää, että jokaiselle luodaan hyvän olon tunnelma. Kun lähtee kotiin, pitää olla tunne ”ai että täällä oli kivaa”. Feel good on mielettömän tärkeää. 

Loppiaisen Strauss-konsertit järjestetään Finlandia-talossa lauantaina 4.1. kello 19 ja sunnuntain 6.1. matinea kello 14.

Loppiaisen Strauss-konsertit tehdään yksityisin voimin yhdessä yleisön ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Lagus kaivaa työkalupakistaan esiin myös vanhoja kouluoppejaan sekoittaessaan kaupallisen tapahtuman soppaa.

-Olen Steiner-koulun kasvatti. Ajattelumallini on tullut hyvin pitkälle sieltä. Steiner-koulussa tehtiin tiimityötä, jota ei tuohon aikaan vielä tunnettu Suomessa. Opin siellä, että jokainen yrittää parhaansa. Olen ylpeä ja onnellinen, että olen käynyt sen. Siellä otettiin aina muut ihmiset huomioon, Lagus kertoo.

-Pitää luottaa ihmisiin, jotka tekevät työtään. Kun ihmiset saavat tehdä itse päätökset, vapaus antaa heille hyvän olon tunteen. Virheiden tekeminen on inhimillistä. Jos pelkää, että joutuu Siperiaan, se ei johda hyvään. Joka ikinen iikka tekee virheitä.

On myös paljon asioita, joita voi tehdä ilman rahaa.

-Ystävällisyys. Se ei maksa mitään, että sanoo kiitos. Aito hymy on myös tärkeää. Kaikilla täällä tapahtuman taustajoukoissakin täytyy olla kivaa. Pidämme yhtä. Jos henkilökunta viihtyy, se on kuin viirus, joka leviää myös yleisöön.

Loppiaiskonserteissa on monta puroa, jotka muodostavat joen. Yhteistyökumppaneilla on myös tärkeä rooli.

-Olemme pystyneet tekemään pitkään yhteistyötä yritysten kanssa. Liike-elämässä kaikki tietävät, miten haastavaa se on, koska yrityksissä vaihtuu porukat koko ajan. Silloin yhteistyö alkaa tietyllä tapaa taas alusta, Lagus kuvailee.

Patrick Lagus on tehnyt Strauss-konserteissaan 17 vuoden ajan yhteistyötä ranskalaisen samppanjatuottajan kanssa. Tapahtumassa on yleisöystävällinen 30 minuutin väliaika.

Lagus hääräilee tapahtumassa myös varakapellimestarina. Perinteisesti kapellimestarit valitsevat musiikin ja tekevät ohjelmiston.

-Teen itse ohjelmiston, mutta yhteistyössä Atso Almilan kanssa. Hän on fantastinen muusikko, jolla on myös hyvä huumorintaju. Minulla on kuitenkin erilainen tatsi yleisöön, koska en ole muusikko, vaan osa yleisöä. Konserttivieraat haluavat vaihtelua, mutta musiikin on oltava myös tuttua. Tonava kaunoinen pitää olla aina mukana.

Kapellimestari Atso Almila ja Patrick Lagus tuovat myös omalla esiintymisellään panosta konserttiin. Kaksikko isännöi Strauss-konsertteja rennosti, mutta arvokkaasti. Kuva Atte Kajova.

Loppiaiskonserteissa tammikuussa esiintyy myös oopperalaulaja Mari Palo, joka oli mukana Laguksen loihtimassa ensimmäisessä Strauss-konsertissa vuonna 2001.

Musiikista vastaavat kapellimestari Almilan johdolla Sibelius-Akatemian opiskelijat. Soittajat pääsevät tekemään yhteistyötä kovien ammattilaisten kanssa. 

Kirjoittaja kuluttaa toisinaan myös Musiikkitalon penkkejä Yle RSO:n torstai- ja perjantaisarjojen konserteissa.