Rahaa on voinut laittaa sivuun esimerkiksi säästöpossuun. Niitä ei kohta enää saa pankeista.

On olemassa vielä maita, jossa käteinen raha on käypä peli, mutta se on katoavaa kansanperinnettä. Koronaviruspandemia on vauhdittanut muutosta. Kehityksen jarrumieheksi, -naiseksi tai -henkilöksi ei ole syytä jumittua. Uusiin juttuihin on lähdettävä heti mukaan muuten putoaa kelkasta.

Käteinen raha on ollut kuitenkin ihmisen henkilökohtainen asia.

On surullista, jos käteisen käyttäminen ei jää edes vaihtoehdoksi. Raha on ollut ikiaikainen ihmisten välinen symboli. On voinut antaa lapsille setelin kannustukseksi tai muuten vain. Rahaa on voinut antaa hyväntekeväisyyteen, tippinä hyvästä palvelusta, Pelastusarmeijan joulupatoihin, katusoittajille tai urheiluseuran kynttilöitä kaupitteleville ovelta ovelle -myyjille. Käteistä rahaa on voinut hillota lipaston laatikkoon, ommella patjan sisään tai vaikka lapioida maahan, kunhan ei ole tehnyt mitään laitonta.

Lompakoissa on myös tapahtunut evoluutiota. Nykyisin riittää enää pieni kotelo korteille, jos sitäkään. Puhelinta voi käyttää maksuvälineenä.

Säästöpossuille syötetyt kolikot ja setelit ovat opettaneet lapsia säästämään ja ymmärtämään rahan arvoa. Käteinen raha on konkretiaa. Tilisiirto ei tunnu henkilökohtaiselta. Roope Ankkakin on kylpenyt kolikoiden ja seteleiden keskellä. Milloin Aku Ankan toimitus joutuu päivittämään klassikkosarjakuvan hahmot nykyaikaan, jossa lapset eivät enää näe rahaa?

Entä muistatko vielä, millaista oli matkustaa turistina maailmalla? Mitä tapahtuu Yhdysvaltojen palvelukulttuurille, jossa matkalaukkuakaan ei nosteta taksin kyytiin ilman käteen sujautettuja dollarin seteleitä? USA:ssa monien palvelualalla työskentelevien ihmisten koko ansio perustuu asiakkailta saatuihin tippeihin. Miten käy Kairon Gizan ympäristössä myyntikojuja pyörittäville turistikauppiaille? Entä miten hoidat kuvausmaksun käsi ojossa Ramses ll:n henkeäsalpaavan hautakammion edessä päivystävälle vartijalle? Egyptissä ei ole keksitty juuri mitään uutta muinaisten faaraoiden jälkeen. Käteinen raha ei ole siellä vielä kuolemassa sukupuuttoon, mutta länsimaissa ja monissa kehittyneissä Aasian maissa se on. Setelinippua ja kolikkokukkaroa tulee ikävä.

Kirjoittaja on nähnyt 200 euron keltaisen setelin.

Julkaissut piasinstinct

| Journalist | Business | CX | Style | Art |

%d bloggaajaa tykkää tästä: