
Merenrannalla Sorrentossa italiatar saapui aamuisin vakiopaikalleen vuokraamalleen aurinkotuolille joka päivä eri asussa ja sandaaleissa, jotka hän asetteli huolellisesti lavitsan alle suojaan. Suuren määrän aurinkolaseja omistava nainen tuli paistattelemaan päivää myös joka kerta eri bikineissä, meikattuna ja hiukset laitettuna. Italiassa tyyliasioissa ei lipsuta edes rannalla. Heillä on syntymälahjana estetiikan taju, mikä on kiinnostavaa seurattavaa turisteillekin (jos matkailumarkkina ei olisi sekaisin).
Meri ja auringonotto kuuluvat italialaisten elämään ikään katsomatta. Kaikki italialaiset työntyvät kesäisin meren äärelle, jopa myöhään syksyllä. Suomalainen menee mökille etsimään rauhaa, italialainen tekee täysin päinvastoin: lomaan meren äärellä kuuluu elämän ruotimista rantatuolinaapureiden kanssa, yhteisiä lounaita sekä käyntejä jäätelöbaarissa ja pizzeriassa, Sirkku Salovaara kirjoittaa uutuuskirjassaan La Mia Italia (Kirjapaja). Italialaiset nauttivat auringosta silmin nähden. Suomessa naistenlehdet ja uutistarjonta varoittavat meitä joka kevät auringon haitallisuudesta, mikä kummeksuttaa täällä pohjoisessa, jossa valoa janoavat ihmiset ryntäävät sortseissa ulos heti, kun mittari näyttää 15 lämpöastetta.

Italian ytimeen kuuluvat myös kauniit naiset, la donna, jotka ovat Salovaaran mukaan tyylikkäitä, sensuelleja ja vietteleviä. Milanon kaduilla kävellessä ja Duomon läheisissä kahviloissa istuessa (muistatko vielä) tämä ilmenee sydäntä särkevästi: Voi kun saisi heidän olemuksestaan edes murusen.
Kolme vuosikymmentä Italiassa asuneen toimittaja Salovaaran La Mia Italia – Ihana, mahdoton Italiani -teos ei ole matkaopas. Kirjan parissa voi tehdä nojatuolimatkan, mutta siinä ennen kaikkea valotetaan saapasmaan kulttuuria ja tapoja kiinnostavilla esimerkeillä.


Muotiteollisuus on Italiassa merkittävä toimiala. Salovaara palauttaa kirjassaan mieliin Firenzessä perustetun muotitalo Guccin perheeseen liittyvän veriteon, josta englantilainen ohjaaja Ridley Scott tekee parhaillaan elokuvaa. Päärooliin on kiinnitetty italialaisia sukujuuria omaava Lady Gaga (Stefani Germanotta).
Salovaara ei ainostaan ylistä Italiaa, vaan avaa myös maan byrokraattisia koukeroita, joista hänelle on kertynyt kokemusta. Italiassa tunnetaan oma paikka hierarkiassa ja käyttäydytään sen mukaisesti. Yliopistoissakaan professorit eivät riennä auttamaan, jos oppilaat eivät osaa jotain. He nostavat kädet pystyyn ja sanovat, etteivät voi auttaa. Toisaalta, Italiassa osataan nauttia elämästä eikä siellä tunneta sanaa kiire.


Kun lukee Sirkku Salovaaran La Mia Italia -kirjaa, herää kunnioitus paitsi asiantuntemukseen ja omakohtaisuuteen, myös tekijän sitkeyteen selviydyttyään opiskeluaikana suullisista tenteistä Italiassa. Saapasmaassa asuvat suomalaiset tietävät, miten ihanaa on mennä Suomessa verotoimistoon, jossa asiakkaita autetaan.
Italiassa, kuten La Mia Italian parissa, tulee hyvälle tuulelle. Maassa nojaudutaan monessa asiassa perinteisiin ja vanhaan kulttuuriin, mikä on lohduttavaa alati muuttuvassa maailmassa. Ruoka ei petä, ja omaa työtä, ravintoloissakin, arvostetaan Italiassa toisella tavoin kuin Suomessa. Pasta-ateria on taidetta, lähes tiedettä. Italiassa on hienoa huomata ruokakaupoissakin, että ihan kaikkiin tuotteisiin ei lisätä proteiinia kuten Suomessa. Meille voisi tuoda myös aperitivokulttuurin.
Kirjoittajalla on vain kuudet bikinit.