Vallilan taiteilijatalossa Helsingissä työskentelevä Tuomo Saali on seurannut kollegansa Anna Tuorin aloittamaa keskustelua nykytaiteesta. Tuori esitti kritiikkiään Ylen haastattelussa. Taiteen sanomaan on ottanut kantaa myös kuvataiteilija Riiko Sakkinen Helsingin Sanomien mielipidesivulla.
Kuvataideakatemiasta vuonna 1983 valmistunut Saali on seurannut kuohuntaa katsomosta. Hänellä on töissään erilainen lähtökohta. Saali löytää kaikki ainekset maalaustensa tilaan ja dynamiikkaan luonnosta. Hän kokee taiteen elämyspohjalta.
-Tutkin itse maalaamista. Miten se on mahdollista ja millä väreillä. En tarvitse sen kummempaa agendaa, sillä tämä on loputon tie, Tuomo Saali kertoo.
Saalin mukaan kuvataide perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja tämän kokemuksen näkyväksi tekemiseen ja sen jakamiseen.
-Se on vuoropuhelua tekijän ja teoksen välillä ja myöhemmin teoksen ja katsoja-kokijan välillä, taiteilija sanoo.
Saali vaikuttui yli 15 vuotta sitten Italian Dolomiiteilla pilvimaisemissa, eikä ole vieläkään kyllästynyt vuoristoaiheeseen. Saali hakee inspiraatiota työhönsä kahlaamalla läpi vuoristokuvia.
-Olen vuoristofriikki. Olimme opetusryhmäni kanssa ylhäällä Dolomiiteilla, ja pilvet kulkivat lävitsemme. Hieno paikka jäi kytemään alitajuntaani, taiteilija kertoo vakiintuneen teemansa taustasta.
Pielavedellä syntynyt Saali kertoo olleensa koko elämänsä ajan vain oma itsensä. Hän on maalannut aina. Taitelijan mukaan elämästä voi kyllä selvitä maalaamatta, mutta on usein miettinyt, millainen hänen elämästään olisi tullut, jos olisi valinnut toisin.
Saali kertoo saaneensa ahaa-elämyksen taiteeseen kuusivuotiaana. Hänen suvussaan ei ole ollut taiteilijoita aiemmin.
-Näin Elanto-lehdessä Eero Järnefeltin pojastaan maalaaman kuvan. Tajusin silloin pikkupoikana, että se ei ollut valokuva. Tuijotin, ihmettelin ja ihailin sitä. Vaikutuin kuvasta syvästi.
Koukussa omaan ammattiin
Öljyvärimaalarina Saali joutui aikoinaan sietämään tärpättien hajua, mutta onneksi liuottimet ovat nykyään hajuttomia. Maalaaminen on hänelle kuin ”huumetta”. —Olen siitä niin riippuvainen. Ilman maalaamista elämältäni puuttuu tarkoitus. Jos maalaaminen ei kulje, minun on pakko tulla seuraavana päivänä työhuoneelleni tarkistamaan, olenko kadottanut taidon. Ja jos olen onnistunut, sitä tulee ahneeksi. Pakko tulla heti uudelleen, onnistunko taas, Saali kertoo.
-Taide pitää yrittää kesyttää, mutta aina se pakenee. On tunnetilasta kiinni, milloin se toimii.
Tuomo Saali on opettanut oman työhönsä ohessa maalausta entisessä TaiK:ssa ja nykyisessä Aalto-yliopistossa jo 36 vuoden ajan. Taiteilijan työ on kokonaisvaltainen ammatti, jota ei voi tehdä virkamiesasenteella. Opetustyö on ollut Saalille sosiaalinen henkireikä.
-Viihdyn opetustyössäni, muutoin erakkona omalla ateljeellani voisin kadottaa ajantajun. Opetustyössä täytyy ainakin tietää, milloin on perjantai, Saali heittää.
Saalilla on ollut uransa aikana useita näyttelyitä ympäri Suomea. Muun muassa Tampereen kaupunki on hankkinut omistukseensa hänen töitään. Helsinkiläistaiteilijan seuraava näyttely on kesällä 2021 Gumbostrandissa Sipoossa.
Lopuksi vielä tunnetun filosofin ajatus taiteesta. Saalin, Hannu Castrenin ja Otso Kantokorven kirjoittaman teoksen Tuomo Saali Pidempi kuin pisin matka (Parvs Publishing 2014) alkutekstissä on Nietzschen sitaatti: ”Meillä on taide, jotta totuus ei tuhoaisi meitä.” Tämän voi allekirjoittaa.
Kirjoittaja on piirtämisen tarkkailuluokkalainen.
Piasinstinct-blogi löytyy myös LinkedIn:stä.
