Takavuosina suomalainen pankinjohtaja sanoi kuuluisaksi tulleen lauseensa: ”Tavalliset asiakkaat tuovat vain hiekkaa kengänpohjissaan pankin hienoille lattioille.”
Pankit kääntävät edelleen ruuvia. Niillä on toimivat mobiili- ja verkkosovellukset, mutta auta armias, jos pitää käydä paikan päällä.
Pankkisalissa, jossa katto on korkealla ja seinät levällä, vastassa on portinvartija. Tämä henkilö voi olla kokenut ammattilainen tai purkkaa jauhava TET-harjoittelija. Asiakkaiden on kerrottava, millä asialla on liikkeellä ennen kuin pääsee peremmälle saliin. Pankkisalaisuudesta viis veisataan. Asiakkaan on kerrottava kaikkien läsnäolevien ihmisten kuullen, onko hän menossa nostamaan rahaa, käymään tallelokerollaan, vai mikä sai hänet tulemaan paikan päälle.
Henkilökohtaisten asioiden utelu nostaa karvat pystyyn. Jos pankin portinvartijalta kysyy, miksi hän tiedustelee asiaa, vastaus kuuluu: ”jos minä vaikka voisin auttaa”. Ei voi. Omista raha-asioista halutaan keskustella asiantuntijan kanssa rauhassa jo pelkästään turvallisuussyistä.
Aiemmin iäkkäämpi asiakaskunta katsoi karsaasti sitä, kun heidät siirrettiin nostamaan rahaa tililtään pankin tuulikaappiin. Nykyään kaikki pankkiin paikan päälle tulevat ainakin yritetään läpivalaista, ettei turhia asiakkaita pääse livahtamaan seulan läpi.
”Koulussa opin, ettei raha merkitse kaikkea. Tärkeintä on olla kiltti. Kun äitini kuuli tästä, hän siirsi minut toiseen kouluun.” – Zsa Zsa Gabor
Kirjoittaja kaipaa aikoja, jolloin asiakkaita yritettiin houkutella pankkeihin.
Piasinstinct-blogi löytyy myös LinkedIn:stä.
Piasinstinct 