Varastaako virtuaalitodellisuus todellisuuden?

Ilmoittautumiskioski toimistorakennuksen aulassa Helsingissä.

Rooman Colosseumin kupeessa sijaitseva keisari Neron vuonna 68 rakennuttama yksityispalatsi Domus Aurea (latinaksi kultainen talo) on vaikuttava turistinähtävyys. Hulppeaan pytinkiin ja sen aikaisiin maisemiin pääsee tutustumaan paikan päällä myös virtuaalilaseilla. Kokemus on tajunnan räjäyttävä.

Teknologian kehittyminen moukaroi työelämää uusiksi, mikä näkyy kaikkialla. Monissa toimistoissa ollaan tehty myös henkilökohtaisesta aulapalvelusta silppua. Vierailijat ohjataan koneiden ääreen ilmoittautumaan ja tulostamaan itse itselleen kulkukortin. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, kun toimistoja katoaa kartalta. Palaverit hoidetaan kotisohvalla Teamsissä ja asiakkaita tavataan virtuaalilasit päässä.

Miten käy ihmiselle, jos virtuaalitodellisuus jyrää todellisuuden? Sitä ei kukaan tiedä. Filosofi Maija-Riitta Ollilan Tekoälyn etiikka -kirjassa (Otava) esitellään teknologisen kehityksen uusimmat käänteet ihmisläheisellä tavalla. Tohtori Ollilan mukaan keinoälyä on pohdittava tuotekehityksessä ja robotiikassa myös etiikan näkökulmasta. Koneet ovat tehokkaita, mutta ne eivät ymmärrä nyansseja, eivätkä ne ole inhimillisiä.

Henkilökohtaisen palvelun häviämiselle tulee vastavoima. Osa kuluttajista on valmis maksamaan henkilökohtaisesta ja räätälöidystä palvelusta.

Yritysten ainoa tapa selvitä muuttuvassa maailmassa on ymmärtää, mitä ne tosiasiassa myyvät. Asiakkaat odottavat samalta yritykseltä eri asioita. Asiakaskokemus on aina henkilökohtainen.

Kirjoittaja vastaa puheluihin.

Julkaissut piasinstinct

| Journalist | Business | Service Design | Style | Art |

%d bloggaajaa tykkää tästä: