Kun nousee Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon pääportaita ylös ja astuu kokolattiamatolle, kiire katoaa. Konserttisalin lämpiössä on jotain maagista ja rauhoittavaa.
Loppiaisena tila muuttuu erityisen juhlavaksi. Silmänruokaa tarjoavat tyylikkäästi pukeutunut yleisö, samppanjabaarit ja näyttävät kukkasomisteet. Paikalla olevat 1 700 ihmistä tekevät tapahtumasta juhlan. He ovat tulleet nauttimaan ja viihtymään Strauss-konserttiin, josta on tullut helsinkiläinen traditio.
Patrick Lagus on tammikuussa 20 vuotta täyttävän tapahtuman isä. Menestyksen takana on tarkka vainu, miten saada yleisö viihtymään. Yleisöystävällinen klassinen musiikki, taitavat soittajat ja tasokas laulajakaarti eivät yksistään takaa suosiota.
Klassisen musiikin tapahtumassa on yhdistetty suomalainen ja ruotsinkielinen kulttuuri, seurapiirit ja viihtyminen.
-Se on kuin ranskalainen bouillabaisse-keitto. Kaikkia mausteita on käytetty. Toki tapahtumassa pitää olla aina tietyt samat vanhat jutut, koska ihmiset tykkäävät traditioista. Mutta aina on myös jotain uutta, Patrick Lagus kertoo.
Osa ihmisistä ostaa liput lähtiessään seuraavaan konserttiin vuoden päähän. Lagus on onnistunut säilyttämään Strauss-konsertit kovassa kilpailussa ihmisten ajasta. Kärjessä on syvällinen asiakasymmärrys ja kokemuksen kautta tullut näppituntuma, mistä palikoista hyvä tapahtuma rakennetaan.
-Säännöllisiä konserttivieraita on paljon. Sen parempaa kiitosta ei voi saada. Teemme konsertit yleisön ehdoilla. Ajattelemme koko ajan, miten yleisö viihtyy. Ja jos he viihtyvät, siitä tulee heille traditio.
-Meille on tärkeää, että jokaiselle luodaan hyvän olon tunnelma. Kun lähtee kotiin, pitää olla tunne ”ai että täällä oli kivaa”. Feel good on mielettömän tärkeää.
Loppiaisen Strauss-konsertit tehdään yksityisin voimin yhdessä yleisön ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Lagus kaivaa työkalupakistaan esiin myös vanhoja kouluoppejaan sekoittaessaan kaupallisen tapahtuman soppaa.
-Olen Steiner-koulun kasvatti. Ajattelumallini on tullut hyvin pitkälle sieltä. Steiner-koulussa tehtiin tiimityötä, jota ei tuohon aikaan vielä tunnettu Suomessa. Opin siellä, että jokainen yrittää parhaansa. Olen ylpeä ja onnellinen, että olen käynyt sen. Siellä otettiin aina muut ihmiset huomioon, Lagus kertoo.
-Pitää luottaa ihmisiin, jotka tekevät työtään. Kun ihmiset saavat tehdä itse päätökset, vapaus antaa heille hyvän olon tunteen. Virheiden tekeminen on inhimillistä. Jos pelkää, että joutuu Siperiaan, se ei johda hyvään. Joka ikinen iikka tekee virheitä.
On myös paljon asioita, joita voi tehdä ilman rahaa.
-Ystävällisyys. Se ei maksa mitään, että sanoo kiitos. Aito hymy on myös tärkeää. Kaikilla täällä tapahtuman taustajoukoissakin täytyy olla kivaa. Pidämme yhtä. Jos henkilökunta viihtyy, se on kuin viirus, joka leviää myös yleisöön.
Loppiaiskonserteissa on monta puroa, jotka muodostavat joen. Yhteistyökumppaneilla on myös tärkeä rooli.
-Olemme pystyneet tekemään pitkään yhteistyötä yritysten kanssa. Liike-elämässä kaikki tietävät, miten haastavaa se on, koska yrityksissä vaihtuu porukat koko ajan. Silloin yhteistyö alkaa tietyllä tapaa taas alusta, Lagus kuvailee.
Lagus hääräilee tapahtumassa myös varakapellimestarina. Perinteisesti kapellimestarit valitsevat musiikin ja tekevät ohjelmiston.
-Teen itse ohjelmiston, mutta yhteistyössä Atso Almilan kanssa. Hän on fantastinen muusikko, jolla on myös hyvä huumorintaju. Minulla on kuitenkin erilainen tatsi yleisöön, koska en ole muusikko, vaan osa yleisöä. Konserttivieraat haluavat vaihtelua, mutta musiikin on oltava myös tuttua. Tonava kaunoinen pitää olla aina mukana.
Loppiaiskonserteissa tammikuussa esiintyy myös oopperalaulaja Mari Palo, joka oli mukana Laguksen loihtimassa ensimmäisessä Strauss-konsertissa vuonna 2001.
Musiikista vastaavat kapellimestari Almilan johdolla Sibelius-Akatemian opiskelijat. Soittajat pääsevät tekemään yhteistyötä kovien ammattilaisten kanssa.
Kirjoittaja kuluttaa toisinaan myös Musiikkitalon penkkejä Yle RSO:n torstai- ja perjantaisarjojen konserteissa.
Piasinstinct 