Taiteen akateemikko Hannu Mäkelä listasi itselleen 25 tärkeää ohjenuoraa

Hannu Mäkelä kertoo kirjassaan, ettei hän halua elää ajopuuna.

Kirjojen lukemista pohditaan paljon. Kuka niitä lukee ja jos lukee, niin mitä lukee. Tärkeä kysymys on myös, haluaako lukija maksaa lukemastaan. Hyviä kirjoja jaetaan ilmaiseksi toreilla ja turuilla, mutta edes nämä ilmaiset pinot eivät useinkaan enää pienene.

Taiteen akateemikko ja kirjailija Hannu Mäkelä pohtii asiaa uudessa kirjassaan Suunnitelma loppuelämän varalle (Kirjapaja 2019).

Onko nykyajan ihmiset vain sellaisia, etteivät he enää kykene keskittymään yhteen asiaan, vaan poukkoilevat siellä täällä puhelintaan tuijottaen? Kirjojen lukeminen antaa paljon. Ehkä tärkeimpänä asiana se lisää empatiaa ja ymmärrystä erilaisiin ihmisiin. Ja tuo toisinaan myös lohtua ja antaa voimaa vaikeissa elämäntilanteissa.

Kirjoittaja yritti soluttautua vehreään maisemaan Kirjapajan syysjuhlissa kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingissä syyskuun alussa.
Kirjapajan viestintäpäällikkö Marja-Liisa Saraste toimi myös seremoniamestarina yhtiön juhlissa, jonka teemana oli Ranska.

Hannu Mäkelä, 76, on vuodesta 1965 alkaen kirjoittanut ja toimittanut noin 200 teosta. Uusin, Suunnitelma loppuelämän varalle, on kiinnostava sillä, kirjailija on tehnyt itselleen 25 kohdan huoneentaulun. On mielenkiintoista tietää, mitkä asiat tekijä nostaa itselleen suuntimiksi tuleville vuosille. On myös kiinnostavaa lukea, mitä asioita neljästi avioliitossa ollut kirjailija kokee itselleen tärkeiksi. Toisilta ihmisiltä voi halutessaan oppia paljonkin.

Mäkelä peräänkuuluttaa teoksessaan kurinalaisuutta, suvaitsemista ja säästäväisyyttä. Kirjailija kertoo panostaneensa matkustamiseen. Reissulta ei koskaan tulla tyhmempänä takaisin.

Kirjailija kertoo myös pyrkivänsä välttämään fyysistä ja henkistä laiskuutta. Itsensä sivistäminen onkin meidän kaikkien velvollisuus.

Mäkelä perustelee kirjassa ohjenuoransa. Miksi hän haluaa kiinnittää huomiota juuri tiettyihin asioihin. Akateemikko suosittelee muun muassa rakastamaan enemmän ja pyytämään vähemmän. Hän muistuttaa, että raha ei ole sydämen asia.

Kirjoittaja yrittää löytää Hannu Mäkelän kirjalle sopivan paikan hyllystä.

Tekijä peräänkuuluttaa myös ihmisen omaa vastuuta elämästään. Vain ihminen itse voi auttaa itseään. ”Olen mikä olen, teen minkä teen, sanon minkä sanon. Minä olen minä. Kukaan toinenkaan en voi – enkä kyllä haluakaan olla”, Mäkelä kirjoittaa.

Mäkelän teoksesta paistaa läpi akateemikon laaja-alainen sivistys ja taiteen kunnioittaminen. On kiinnostavaa lukea eri ihmisten mieltymyksistä ja valinnoista. Erityisesti sellaisen henkilön, joka on pohtinut asioita syvällisesti.

Kirjan lopusta löytyy Mäkelän itselleen tekemä huoneentaulu, jossa on listattuna kaikki 25 ohjenuoraa loppuelämän varalle. Numero 17 on: ”Pienet kivut kantaa. Suuria ei kannata miettiä.”

Kirjoittaja ei usko ajopuuteoriaan.

Julkaissut piasinstinct

| Journalist | Business | Service Design | Style | Art |

%d bloggaajaa tykkää tästä: