Financial Times kirjoitti hiljattain artikkelissaan, että Victoria Beckhamin muotibisnes sakkaa. Myynti on kasvanut, mutta tulos on pahasti punaisella.
Sain tästä kantapään kautta kokemusta, kun tilasin VB:n verkkokaupasta t-paidan. Vaistosin heti ongelmia.
Minun piti saada heti linkki, josta voisin seurata tilaustani. Sitä ei kuulunut, ja otin yhteyttä asiakaspalveluun (ulkoistettu, luonnollisesti). Sieltäkään ei kuulunut mitään. Ei edes uuden tiedustelun jälkeen. Kun he vihdoin vastasivat sähköpostiini, he ilmoittivat tutkivansa asiaa ja palaavansa myöhemmin asiaan.
Meni muutama viikko, kunnes tartuin ikiaikaiseen keinoon. Ostin kirjekuoren, postimerkin ja kirjoitin perienglantilaiseen tyyliin mitä kohteliaimman ”Dear Sir or Madam” -henkisen kirjeen ja lähetin sen Lontooseen VB:n liikkeeseen Mayfairiin.
Meni muutama päivä, kunnes sain yhtäkkiä muutaman tunnin sisään lukuisia pahoitteluita sähköpostitse. Myös huolintaliike laittoi heti viestejä, että tilaus on lähtenyt matkaan.
Luksusbrändit ja monet muutkin tuotemerkit ovat sisäistäneet syvällisesti asiakaskokemuksen merkityksen myös verkkokaupassa. Muun muassa toinen brittimerkki Mulberry toimii saumattomasti tilauksesta kotiovelle asti.
Piipahdin pari vuotta sitten Victoria Beckhamin flagship storessa Dover Streetillä. Vaatteista ei saanut ottaa kuvia. Ja mitä tekee itse VB? Toimii tällä hetkellä sometileillään hyvin usein eri kosmetiikkabrändien influencerina. Saa ilmeisesti niistä enemmän rahaa kuin omien tuotteiden myynnistä.
PS. Kuvan paidasta. Acne Studiosilla oli jo muutamia vuosia sitten vastaavanlainen t-paita, jossa brändin logo oli kaula-aukon resorissa. Kopioiko VB muiden tuotteita?
Piasinstinct 